Mussa elää sanoja, jotka ilmenee tiukasti vaan fyysisessä muodossa. Mun kieleni hakee paikkaa mun suuni sisällä, mutta ääntä ei kuulu.
Sen sijaan sieltä kuuluu ääniä, joita mä en tunnista omakseni. En mä halua puhua niistä aiheista mitä siellä on. En mä edes tiedä miten ne on sinne päässet. Ikään kuin mä ajattelisin jonkun toisen ajatuksia. Toisen ajatuksia, koska mun omani on vielä niin kehittymättömiä, että ne on lähes olemattomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti