Mun ympärillä leijailee naisen haju. Ei mitenkään kevyesti, ei se oo kevyttä hajua. Se roikkuu raskaana ilmassa, enkä mä erityisesti pidä siitä. Naisen haju, veren haju, kohdun haju.
Syntymättömyys valuu hitaasti musta, ja mä tykkään niistä hennon punaisista jäljistä, mitä se jättää vessapaperiin. Mä pelkään niitä tummanpunaisia jälkiä, mitä se jättää lakanoihin. Mutta en niin paljon, kun tuun joskus pelkämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti