sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Ja sussa ei mikään elä.


Se on taas painavana mun sisällä, ja se repii mut alas. Mutta mä pysyn pystyssä, ja mun pitää koko ajan liikkua. Liikkua ja nauraa, ja mun suuni kertoo juttuja. Ja me ollaan taas tuttuja ja sä kiipeet mun silmiin, ja te kaikki hymyilette ja vaara on kai ohi, mutta oikeasti se on vaarallisimmillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti