Lakkaa, lakkaa, lakkaa, muita mä en tiedä.

Mä en tiedä mikä sen kankaan nimi on, mutta sitä on pitkiksissä. Niiden pienet kuminauhat on katkeilleet haaroista pitkälle reiteen, ja jos mä en tietäisi paremmin, kuvittelisin, että niistä puskee läpi joku villi, eksoottinen karvoitus.

Kerran kun mä olin bussissa mä aloin irrationaalisesti pelkäämään, että mun säärikarvat alkaa kasvamaan mun sukkahousujeni läpi. Mun edessä oli päästävarpaisiinnaisia, ja mä ajattelin, että ne pitää mua likaisena. Mua ja mun säärikarvoja, mun häveliäisyyden rajoilla liikkuvaa kesämekkoa. Ne joutuu uimaan vaatteet päällä. Mun mielestä se on surullista. Meneeköhän ne koskaan salaa päästävarpaisiinalasti uimaan? Mä menisin.

Mutta mä meen nytkin, eikä mulla oo mitään salaisuuksia.

Ja sussa ei mikään elä.

Se on taas painavana mun sisällä, ja se repii mut alas. Mutta mä pysyn pystyssä, ja mun pitää koko ajan liikkua. Liikkua ja nauraa, ja mun suuni kertoo juttuja. Ja me ollaan taas tuttuja ja sä kiipeet mun silmiin, ja te kaikki hymyilette ja vaara on kai ohi, mutta oikeasti se on vaarallisimmillaan.

Nainen

Mun ympärillä leijailee naisen haju. Ei mitenkään kevyesti, ei se oo kevyttä hajua. Se roikkuu raskaana ilmassa, enkä mä erityisesti pidä siitä. Naisen haju, veren haju, kohdun haju. 

Syntymättömyys valuu hitaasti musta, ja mä tykkään niistä hennon punaisista jäljistä, mitä se jättää vessapaperiin. Mä pelkään niitä tummanpunaisia jälkiä, mitä se jättää lakanoihin. Mutta en niin paljon, kun tuun joskus pelkämään.

levoton levollisuus

Se leijuu mun ympärillä, kiertelee ja kaartelee, ja mussa oli joku kaunis ajatus. Oispa se jäänyt mun alitajuntaan, koska mun tietoisuus tavottaa enää vaan jonkun viipyilevän fiiliksen . Hyvä olo, enkä muuta muistakaan. Joka puolella on liikaa virikkeitä, ja mieli lähtee niin helposti harhailemaan. Mun on vaikee pitää keskustelua yllä kaupassa, tai katsoa ketään siellä silmiin, kun siellä on niin paljon kaikkea katseltavaa. Ja miljoona vaihtoehtoista tulevaisuutta. Samanlailla mä joskus puhun itsekseni, vaikka se vaikuttaisi siltä, että mä puhun jollekkin muulle. Liian monta ajatusta, liian monta vaihtoehtoista tapaa esittää asiansa. Liikaa virikkeitä vessassa, ja liian vaikeita mielikuvituskeskusteluja saunassa.