Ja mä oon ajatellut sut loppuun.
Kaikki muistot mitä mulla on susta, oon kalunnut läpi niin monta
kertaa, ettei luitakaan oo enää jäljellä. Kaikki tunteet, mitä
sä mussa herätit oon uudelleen elänyt niin useasti, että jäljellä
on vaan tyhjyys, turtumus. Sä et herätä mussa enää mitään. Et
mielikuvana, et tunnetilana. Jotta mä voisin tuntea sua kohtaan
jotain, jotta sä kohoaisit mun eteen miellyttävänä, pitäisi mun
tavata sut taas. Koska niin vähän mä oon viettänyt sun kanssa
aikaa, niin vähän aikaa tuntenut sut, että kun en hetkeen
nää sua, lakkaat sä melkein olemasta. Jätät jälkees vaan
epämääräisen tunteen siitä, että mun mielessä, rinnassa oli
hetken aikaa jotain, mikä nyt on poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti