ryppy aamussa

Istun aamuröökillä, ja mua ahdistaa. Oon vielä puoliunessa, ja yritän vetää viivaa unen ja todellisuuden välille. On vaikea hahmottaa mikä on totta, ja mikä yöllä pään sisällä elettyä. En edes muista kunnolla mun unia. On vaan sellasia epämääräisiä tuntemuksia. Välähdyksiä. Irallisia kuvia. Se tekee niiden erottamisen todellisuudesta vielä vaikeammaksi. Mikä siitä, mitä mä muistan on totta, ja mikä kuviteltua. Mitä mä oon oikeasti tehnyt, ja mitä vaan pelännyt tai toivonut?


Hitaasti aamu muuttuu mun päiväksi ja sun iltapäiväksi, ja kaikki ne unet kuluu ohuiksi ja katoaa lopulta kokonaan. Eikä enää oo muuta, kuin makaroonilaatikkoa, ja voi ei mun pitää kohta lähteä tonne sateeseen ostamaan loistevaloputkia.