lauantai 31. elokuuta 2013

On vaikea kirjoittaa rivien väliin jotain sellaista, mikä olisi helpompaa kirjoittaa riveille itselleen.

Pitkästä aikaa, mä taas tunsin jotain. Se oli kasvanut mussa valtavan paineen lailla jo pitkään, lopulta purkautuen muutamaan hiljaiseen parahdukseen. Mutta se tuntu hyvältä. Tuntui hyvältä olla taas hetken ihminen. Ihminen, eikä mikään kuori.

Mä en tiedä tasan tarkkaan mitä se oli. Se oli monta asiaa. Monta asiaa, nitoutuneena niin tiivisti yhteen, että niiden purkaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Eikä yötkään auta, sillä mä valvon niin myöhään, että kun lopulta painan pään tyynyyn, oon niin väsynyt, etten mä jaksa enää ajatella, vaan nukahdan heti.

maanantai 12. elokuuta 2013

ryppy aamussa

Istun aamuröökillä, ja mua ahdistaa. Oon vielä puoliunessa, ja yritän vetää viivaa unen ja todellisuuden välille. On vaikea hahmottaa mikä on totta, ja mikä yöllä pään sisällä elettyä. En edes muista kunnolla mun unia. On vaan sellasia epämääräisiä tuntemuksia. Välähdyksiä. Irallisia kuvia. Se tekee niiden erottamisen todellisuudesta vielä vaikeammaksi. Mikä siitä, mitä mä muistan on totta, ja mikä kuviteltua. Mitä mä oon oikeasti tehnyt, ja mitä vaan pelännyt tai toivonut?


Hitaasti aamu muuttuu mun päiväksi ja sun iltapäiväksi, ja kaikki ne unet kuluu ohuiksi ja katoaa lopulta kokonaan. Eikä enää oo muuta, kuin makaroonilaatikkoa, ja voi ei mun pitää kohta lähteä tonne sateeseen ostamaan loistevaloputkia.

torstai 8. elokuuta 2013

haluton

Kiire kantapäillä, ja on niin rauhallista.
Kohta pitää lähteä, eikä mun jalat jaksais, haluaisin vaan jäädä tähän. Laittaa silmät kiinni, ja käpertyä matolle. Nähdä luomien takana jotain, minkä toivoisin olevan totta.

Mutta mun pitää avata silmät, nousta ylös, ja laittaa vaatteet päälle. Vilkasta peiliin, ja heittää hiukset korvan taakse. Sulkea ovi, ja juosta rappuset alas. Istua autossa, ja kirota radiota, mikä ei toimi. Ajaa jonnekkin, minne en jaksaisi mennä. Lähteä sieltä jonnekkin mihin en haluaisi, ja juoda siellä jotain mikä saa mut unohtan kaiken mitä en jaksa tai halua.

Mielummin unohtaisin kaiken makaamalla silmät kiinni lattialla.