Mä leikkaan kieleni irti, ja suutelen kaikki sanat sun suulle

Sitä on vaan jotenkin niin, niin jotenkin. 
Tuhat ja yksi sanaa, ja jokaisessa sanassa tarina. Eikä mitään pysty koskaan ilmaisemaan täydellisesti, ja silti sanoo aina liikaa. Sä kerrot itsestäsi kaiken, eikä sulla ole enää mitään paikkaa itsessäsi minne mennä muiden edessä piiloon. Ja se kaikki ei ole mitään, se on vaan se mitä sä pystyt heijastamaan. Mutta ne luulee, että sä puhut muka omalla suullasi. Vaan ei mulla ole sanoja, eikä mulla ole kieltä. Mulla on vaan silmät, ja niiden pitäis riittää. Unohda kaikki muu.

Paritanssi pasianssi

Joku tyttö mun edessäni yrittää tanssia. Se on kömpelö, ja epävarma, ja se koittaa olla seksikäs, ja sellainen nainen, joka tanssii musiikkivideoissa ja bollywoodissa. Mutta mä tiedän ettei se saa koskaan vieteltyä miestä sillä tavoin.

Se välittää liikaa, ja se haluaa sitä liikaa. Sen joka solu huutaa rakkautta niin lujaa, että jos sitä menee liian lähelle niin kuuroutuu. Sellanen ihminen kiintyy niin lujaa, että siitä ei pääse koskaan eroon. Se syö sut elävältä, eikä hautaa edes luita, vaan nukkuu ne sängyn pielessä.

Lopulta sitä alkaa nolottamaan liikaa ja se lopettaa. Se oli varmaan kännissä. Tai seonnut auringosta.

Ja kaikki miehet kaljuuntuu nykyään päälaelta, ja niiden kasvot on rokonarpiset ja vakavat. Ja ne istuu maassa, ja katsoo tanssivia tyttöjä, eikä halua kuolla.

Oi Mamma

 Mä en itkenyt sun hautajaisissa Mamma. Vihasin vaan sitä pappia, ja ajattelin kuinka typerä sen saarna on.

Äiti itki kuin hullu ja itki ja huusi ja itki. Mä kävelin ympäri hautausmaata, lukien vieraita hautoja, odottaen, että se kaikki loppuu.

Sä ostit meille aina toffeeveneitä, ja mä pyydystin sun luona meduusoita jugurttipurkkiin.

Mä löysin sun hattusi äitin ja isän autosta, kun oltiin tulossa sukuloimasta. Isä käytti sitä ennen mua, ja mä en voi kun ajatella, kuinka sillä on pieni pää.

Mä kuljen joka paikkaan sun hattu päässä, enkä mä itkenyt yhtään sun hautajaisissa.

Ehkei mikään

Mua oksettaa, ja lattioilla on kissan oksennusta. Ikäänkuin get in done and over with.
Ja salamannopeasti mä määrittelen itseni uudestaan.

Mä oon tyhjä ja ohut, ja liukenen ilmaan. Oon se sumu mikä haittaa näkemistä. Epämääräinen, ja häiritsevä. Mä en ole mitään. Ja musta olisi ihana tyytyä siihen. Mutta pakonomaisesti mä etsin itselleni tarkoitusta, tarkoituksenmukaisuutta olemassa ololleni.

Ja mä en uskalla olla vahva ja jämäkkä, koska mun maailmassani mikään ei oo varmaa, ja kaikki muuttuu koko ajan, ja mun lempi sanani on ehkä. Ja mä olen pelkkää kentiettä, ja luultavastia. Ehkä.