Kukaan ei enää edes ehdota, että syötäisiin rusinasoppaa tai sekamelskasoppaa. Kuvittelen kuinka joskus tulevaisuudessa kerron villejä tarinoita niistä. Kuinka joutui pienenä irvistellen vetämään ämpäreittäin luumukräämiä. Nyt on vaan kinkkua ja laatikoita ja uutena iän mukanaan tuomana ystävänä kylmäsavulohta. Syön enemmän kuin lapsena, mutta ehkä vähemmän kuin viime vuonna.
Kaikki lahjat on vääriä. Väärän kokoisia pitkiä kalsareita, samoja dvdeitä mitä saatin lahjaksi jo viime vuonna, elokuva, mikä on jäänyt äidin mieleen, koska se on meidän ainoa yhteinen positiivinen leffakokemus. Karkkia, mistä kukaan muu ei pidä paitsi isä. Kirjekuorissa käsin piirrettyjä kuvia erinäisitä lapasista ja teemyssyistä mitä lupaan kutoa kunhan ehdin. Aamun riisipuurossakin oli mantelin sijasta maapähkinä.
Joulukuusi, jonka latvassa komeilee japanilainen pop -idoli vartioi meidän olohuonetta, jossa me istutaan katseet liimattuna tv -ruutuun. Me istutaan periaatteessa koko päivä television edessä. Lukuunottamatta jouluateriaa ja -saunaa. Ei se haittaa tosin. Musta on kivaa istua olohuoneessa. Musta on kivaa olla yhdessä, ja kiusata äitiä huonoista lahjavalinnoista. Syödä juustoja ja huutaa pakonomaisesti siskon kanssa "paskaa, paskaa" kun Shrek sattuu sanomaan niin. Kiitos Shrek.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti