Matka

Mä haluaisin kirjoittaa jonkun tarinan. Jonkun ihan lyhyen ja kertoa siitä vaan. Ehkä mun aamusta. Siitä miehestä, joka oli kuin poika, kun se oli käynyt omenavarkaissa. Ja aattelin, että se on varmaan ryypännyt kaikki rahansa, eikä sillä oo siks varaa ruokaan ja se joutuu varastaan omenia että pysyy hengissä.

Ja kuinka mä jouduin bussin perälle istuun kun ei ollu muita paikkoja, ja mä aattelin, etten haluu istuu bussin perällä kun siellä istuu aina vaan kaikki kovikset, enkä mä haluu olla kovis, mä haluun olla ihan näkymätön vaan. Ja kuinka kaikki suututti mua ilman syytä, ja mä halusin vaan vetää koko maailmaa pataan. Ja se johtu luultavasti siitä, että mulla on alkamassa menkat, ja kaikki rationaalisuus vaan katoo musta.

Ja kuinka mä olin sitten perillä, ja joku mies juoksi kadun yli vaikka oli punaset. Eikä se ehtinyt kuitenkaan kun siihen kahden tien keskelle, ja se joutu oottaan niitä vihreitä valoja ihan niin kun kaikki muutkin. Ja se pääsi toiselle puolelle ihan samaan aikaan kun kaikki muutkin.

Ja sitten mun matka oli ohi. Eikä sillä ollut merkitystä mistä mä lähdin tai minne mä menin. Vain sillä matkalla oli merkitystä. Sillä sumulla, mikä ympäröi sitä kaikkea, ja oli niin sankka, ettei sen takaa meinannut näkyä aurinkoakaan. Ihan kun kaikki ois ollut unta vaan.