Me astutaan hämyiseen saliin, mikä tuoksuu puusaunalta. Kaikilla on villasukat.
Hymyilevä nainen, jonka parhaat päivät on selvästi jo takana päin, toivottaa meidät tervetulleiksi, ja pyytää mustaa valkoiselle. Myöhemmin mua kaduttaa, että kirjoitin puhelinnumeroni yhteystietoihin, koska en aio tulla tänne enää koskaan.
Sillä on leopardikuvioinen samettitoppi, ja se näyttää juuri sellaiselta naiselta, mistä vanhat miehet kirjoittaa eroottisia tarinoita. Se kertoo meille miten lantiota pyöritetään oikein, ja kuinka mikään ei saa näyttää liioitellulta. Kuinka olla kaunis, naisellinen ja viehkeä. Mä yritän liikkua samanlailla kun se, mutta mun keho tekee mitä se mielii, ja kaikkeista vähiten se on sitä, mitä mä haluaisin sen tekevän. Mä turhaudun, ja tylsistyn tunnin hitaaseen tempoon. Tunnin, joka on puolitoistatuntia. Mä haluan pois, mun lantiokaan ei tottele mua.
Ja silti mä opin kehostani enemän kuin koskaan koko elämäni aikana.
